Haastattelu

Fingerporin saaga etenee tasaisen nihkeästi

Haastattelijana Vesa Kataisto

Nastolassa vuonna 1971 syntynyt Pertti Jarla on tämän hetken suosituin suomalainen sarjakuvantekijä. Fingerpori-strippisarja on herättänyt runsaasti keskustelua ronskilla ja kuvia kumartelemattomalla tyylillään.

Jarla kasvoi maalaisympäristössä, maitotilalla, mutta ei kertomansa mukaan joutunut paljoakaan osallistumaan tilan töihin. Sarjakuvalehtiä oli hänen ulottuvillaan aina runsaasti, kiitos vanhempien sisarusten.
”Kiinnostavin löytöni oli leikkimökin lattialautojen välistä putkahtanut Star Trek / Avaruusmatka -sarjakuvalehti. Tämän on täytynyt tapahtua ollessani tosi nuori, koska en ymmärtänyt lehden teksteistä vielä mitään.”
”Ensimmäisen sarjakuvahahmoni ryöstin siskolta. Tex Tiili oli stetsonpäinen tiili, jonka seikkailuja piirsin yhden stripin verran päivässä. Siinä oli mm. Suomessa sijaitseva pyramidi, joka toimi rosvojen tukikohtana”, Jarla muistelee.
”Luin siis kaikenlaisia sarjakuvia, NonStopista Frankensteiniin. Pidin Nakke Nakuttajasta enemmän kuin Aku Ankasta ja ihailin Franquinin tyyliä NonStop-lehdessä.”
Jarla piirsi ”tuntihäiriköinnin” hengessä läpi koko kouluaikansa, pilakuvia ja huumoristrippejä, joita hän lahjoitteli kavereille. Hän yritti tehdä myös vakavampia sarjoja, joista useimmat tarinat jäivät yhteen sivuun loputtoman yksityiskohtien hinkkaamisen vuoksi.
MAD- lehti ja Pahkasika olivat Jarlan ensimmäiset julkaisufoorumit 1990-luvun alussa.
”Tein Jaakko Kulta -omakustanteen, tahallisen huonosti huonolla piirustustyylillä. Sitten päätin lopettaa sarjakuvien tekemisen kokonaan. Piirtämisen lopettamispäätös murtui kun keksin stripin ”tämä muovikassi voidaan hävittää polttamalla”.

Tyhjäntoimittamisesta luentovisualistiksi

Sarjakuvia syntyi silti hitaanlaisesti, vain nelisen sivua vuodessa eli Pahkasian ilmestymistahdin mukaan. Armeijan käytyään Jarla opiskeli mediaa, animaatiota, akrobatiaa, omien sanojensa mukaan ”tyhjäntoimittamista”, kunnes hänen silmiinsä osui Trainer’s Housen työpaikkailmoitus.
Tästä alkoi reilut kymmenen vuotta (1996–2007) kestänyt luentovisualisoijan ja yrityssarjakuvantekijän ura. Töitä riitti, mutta lopulta aihepiiri kävi liian kaavamaiseksi ja Jarla alkoi kaivata enemmän näkyvyyttä sekä lukijoita. Yrityksille tehdyt työt kun eivät juuri maailmalle levinneet.
”Jari Sarasvuo antoi minulle vapaat kädet, joten kuvitin hänen puheitaan suoraan alitajunnasta. Etukäteen moinen hirvitti, mutta kaikki sujui lopulta ihan mukavasti. Luennoille osallistuneet yrittäjät tilasivat lisää kuvituksia ja sarjakuvia firmoilleen. Absurdeimpia hetkiä oli varmaan se kun olin piirtämässä karikatyyrejä erään rakennusfirman järjestämässä pilkkikilpailulssa. Auringossa hohtava hanki pamautti päälle migreenikohtauksen.”
”Yhdentoista vuoden aikana tuli piirrettyä koko ajan melko samanlaisia juttuja, vain yhtiöt vaihtelivat. Ammattilehtiin tehdyistä sarjoista lienee paras vaieta kokonaan, ne jutut olivat tosi omituisia tapauksia… puhuva puu Metsätalouslehteen ja niin edelleen.”
”Halusin kokeilla jotakin muuta. Kovalla vaivalla sain väännettyä toisen omakustanteen, Kajastus-lehden. Nippa nappa sain sivut tulostettua ja monistettua – sivujen yhteen niittaaminen tuntui jo hillittömältä urakalta puhumattakaan siitä, että lehteä olisi pitänyt yrittää myydä jollekulle tai johonkin.”

Valitut parahdukset

Jarla lähti ensi kertaa opiskelemaan sarjakuvien tekoa, ja pääsi Lahden Muotoiluinstituutin sarjakuvalinjalle. Siellä syntyi kaksi Valitut Sarjat -lehteä, joissa Jarlan lisäksi Jukka Tilus, Solja Järvenpää ja Mikko Huusko tiivistelivät kotimaisia sarjakuvaromaaneja muutaman sivun mittaisiksi. Syntyi myös Ilta-Sanomiin kuukauden kotimainen sarjakuva PH2, jossa esiintyi ensi kertaa mm. Heimo Vesan vaimo Irma. Sarja nostatti Jarlassa näyttämisen halun, ja kun ryhmätyö ei tuntunut kaikin osin toimivalta, hän päätti kokeilla omia siipiään.
Näin syntyi strippisarja Karl-Barks-Stadt, joka nopeasti päätyi Helsingin Sanomiin helmikuussa 2007 ristittynä uudelleen Fingerporiksi. Alun nykivän palautteen jälkeen kansa otti Fingerporin oikukkaat homonyymit omikseen.
Kautta aikojen suosituin fingerporilainen on ollut Kahvila Aromin räväkkä emäntä Rivo-Riitta. Turun Kirjamessujen yhteydessä vuonna 2008 järjestetyissä Fingerporin kunnallisvaaleissa KOMM-puolueen edustaja Riitta keräsi peräti yli 30 prosenttia annetuista äänistä.
Ensimmäinen Fingerpori-albumi ilmestyi huhtikuussa 2008 Arktisen Banaanin julkaisemana.
”Alkuun tein Fingerporia ja mainossarjakuvia päällekäin, siinä meinasi pää levitä. Vuoden verran jaksoin sitä, sitten piti laittaa nettisivuille tyly teksti, etten ota enää tilaustöitä vastaan. Ei se kauheasti auttanut, vieläkin tulee ’et tee tilaustöitä, mutta voisitko silti tehdä meille’ -yhteydenottoja…”

Aatu ei naurata kaikkia

”Teen viikossa kuusi strippiä Fingerporia, mitään ei jää varastoon. Ideoiden tuottaminen on tasaisen nihkeää. Kerran onnistuin tekemään kokonaisen viikon edestä ekstraa – ja saman tien iskikin flunssa, ne menivät siinä. Oheistuotteista ensimmäiset syntyivät jo heti vuonna 2007, ensimmäisenä tein kuvia alusvaatteisiin ja sukkiin. Sisäänostajat ovat olleet tiukkoina, olen tehnyt jotain 70 mallikuvaa, joista vain muutama on päässyt tuotantoon”, Jarla pahoittelee.
Esimerkiksi Hitleriä laukomassa kaasuaiheisia heittoja ei ole hyväksytty. Sen sijaan kalsarinpunttiin pääsi Heimo Vesa joka ilmoittaa kehittelevänsä ”metaanin kestävää kangasta”. Myös ”Hello Heimo” -lasit ovat olleet suosittuja, mutta niiden täytteeksi kaavaillut Fingerjuomat ovat jääneet toistaiseksi kokeiluasteelle.
Helsingin sanomilla on Fingerporin ensijulkaisuoikeus, lisäksi sarjaa on virallisesti käytetty Pelit-lehden mainostamiseen. Hahmojen käyttö mainostarkoituksessa vaatii aina Jarlan itsensä luvan, ja luvat ovat tiukassa. Parodiointi on kuitenkin sallittua.
”Netistä löytyy paljon FP-remiksauksia, joukossa on joitakin tosi hyviäkin. Jos joku postaa päivän stripin sellaisenaan omalle sivulleen, se pitää poistaa. Mutta jos tekstejä tai kuvia on muokattu uusiksi satiirisessa mielessä, se on okei.”

Valo loputtoman tunnelin päässä

”Lukijoilta tulevat ideat ovat minulle hiton arvokkaita. Aina ei millään itse pystyisi keksimään kuutta hyvää strippiä, joten käytännössä joka viikko käytän keskimäärin kaksi lukijoiden lähettämää oivallusta. Toisinaan niitä tulee sarjakuvantekijäkollegoilta, mutta useimmiten ihan perusfaneilta”, Jarla määrittelee.
”Fingerporin loppu ei edes häämötä. Välillä tutkailen hermoissani olisiko juttujen tasossa tapahtunut laskua, mutta ei siltä näytä. Tasaista jöötiä on ollut.”

Neljännen Fingerpori-albumin ensimmäinen painos, 18000 kappaletta, myytiin loppuun reilussa kuukaudessa. Tähän mennessä Fingerpori-kokoelmateoksia on myyty yhteensä yli 200 000. Vuosittaisten albumien lisäksi on julkaistu uskonnollisten sarjojen valikoima Heräämisopas sekä sota- ja poliittisiin strippeihin keskittyvä Kamppailuni. Näiden päälle tulevat Pikku-Fingerpori -lehdet ja oheistuotteet kuten kalenterit. Sarja ilmestyy tällä hetkellä 35 lehdessä sekä nettisivustolla.